Olen intohimoinen virkkaaja. Pieniä pyöreitä pitsiliinoja tulee tehtyä niin, että sormet on välillä todella jäykät ja jää koukkuun. Malleja olen haalinut pitkin maailmaa. Ei ne ihan heti kesken lopu. Vanhoja lehtiä selaan toivossa, että löydän vanhojen liinojen malleja. Joskus tärppää ihan kivalla saldolla ja sen muutaman sentin raaskii niistä aina maksaa. Laitan sitten lehdet kiertoon.

mallit on lehdistä jotka ostin Itävallan matkalla.

Kierrätän myös ahkerasti vanhoja farkkuja. Niistä syntyy laukkuja, enkeleitä, pussukuita ja tablettja. Materiaalin hankita tuottaa kyllä joskus ongelmaa, kun kirppareillaillakin osataan hinnoitella huonokuntoiset farkut selvästi yli. Onneksi löytyy kavereita, jotka aina silloin tällöin uusivat kaappiensa sisällön ja tuovat ystävälliset housut sitten minulle.

Amalia ja  Linta

 

vanhat krakat käy hyvin laukkujen ihnoiksi.

vanhat ja pieneksi käyneet hameet sai uuden käytön reppuna ja pikkulaukkuina.

Villasukkia innoistuin tekemään viime talvena ja niitä syntyy nyt reilusti yli oman tarpeen. Olen jo kyllästyttänyt kaikki sukulaiset sukilla, joten taidan jättää kutimet välillä rauhaa. Tai.... aloitin kyllä tuossa villaliivin teon itselleni.

Käsitöitä on aloitettu… sukat joista toinen valmis toisesta vasta varsi tehty, kolme pitsiliinaa eri vaiheessa, neulottu liivi jne. Hui kauheeta milloin se inspis iskisi tehtä kaikki valmiiksi.  Pää ideoi lisää tekemistä. Farkkuja olen ratkonut ja ne odottavat muodonmuutosta. Tuleeko lisää laukkuja J ei enkeleiden hameet olisi ommeltava… ei isälle se kalastajan hattu/lippis…

Joulukorttiaskartelukin on vielä suunnitteluasteella. Höh… nooh.. onneksi ne tehdään äitee kanssa yhdessä tänä vuonna. Siitä tuleekin kiva ilta.