Moni oli kirjaa kehunut, kun Maria Kallio on tällä kertaa sivuroolissa.

Säde Vasara, harmaa hiirulainen ja ”kiltti tyttö”, joka ei osaa sanoa ei, silmäpuolen kissansa Sulon kanssa on pääosassa.  Säde työskentelee naisten turvakodissa. Hän näkee pahasti hakattuja naisia, jotka tulevat aina uudestaan ja uudestaan lapsiensa kanssa pakoon pahoinpitelijäitään. Naiset eivät uskalla/kehtaa nostaa syytettä miehiään/poikaansa vastaan.  Säde saa jossain vaiheessa tarpeekseen ja hän tulee muuttamaan monen ihmisen elämää omansa lisäksi.

Oma arvio kirjasta oli…. luettava, vaikka välillä tuntui, että juoni ja kuvaukset seisoo paikallaan. Esim: kuvaukset kissasta ja sen tekemistä, kuoron harjoitukset. Teki mieli hyppiä sivuja yli ja jatkaa, jostain uudesta kohdasta missä tapahtuisi taas.

Ja nyt sen Paasilinnan kirjan kimppuun.