Tässä on nyt vietetty unettomia öitä ja mietitty mitä ensi tiistai tuo tulleessaan. Silloin saamme sitten kuulla kelle irtisanomislappu lankeaa. Mielenterveys on kärsinyt pahan kolahduksen. Mielialavaihtelut ovat todella suuret ja haluttomuuden tunne vaan kasvaa.  Välillä vaan istun ja tuijotan tyhjää. Kropan toiminnot on ihan sekasin. Vatsa on reagoinut kaikista voimakkaimmin tähän stressi tilanteeseen. Vielä kun jaksan pitkän viikonlopun yli. Töihin lähtö suorastaan oksettaa. Sitten on vielä edessä solunäytteenanto taas… sekin tähän samaan syssyyn ja sen tuloksen oottamista ja lisää stressiä mikä on tämänhetkinen tilanne.

 Onneksi vanhemmat tulevat tänään ei tarvitse olla ihan yksin.  Lähdemme lauantain aamuna katsomaan vieläkö korvasieniä olisi jossain. En ole vielä päässyt, kun ei ole ollut kyytiä. Kaverini ei sienistä piittaa, niin metsään ei lähdetä.

Käsitöitä teen iltaisin ja kirjoja olen kahminut.  Mutta ei päivä kerrallaan mentävä eteenpäin.